Nämä ovat Raimo Pesosen uudet kotisivut. Eivät koskaan valmiit, mutta toivottavasti vähitellen käyttökelpoiset. Uudistuksen yhteydessä käytöstä poistunut raimopesonen.com korvautuu uudella .fi-päätteisellä osoitteella.


Pohjoinen kulttuurilehti Kaltio on julkaissut juuri  ilmestyneessä numerossaan 4/2018 esseeni Kirjallisuus kilpailuyhteiskunnassa - Näkökulmia kirjallisuuden kriisiin.

Teksti löytyy sivuilta 28-31 - verkossa sen voi lukea täältä.


Löykkiön kirjastossa tapahtuu käsittelee myös Rakentajaa julkaisussaan Pääsiäisen kirjallisia perinteitä:

"Pääsiäisenä harrastetaan usein yhteistä ateriointia suvun kesken. Raimo Pesosen Rakentaja-Liikasen pääsiäisaterialle ovat tulossa appivanhemmat. Ruokalistalla on perinteitä kunnioittaen lammasta ja minttuhyytelöä. Anoppi ja appi tuovat mämmiä ja kukkakimpun, kuten heillä on tapana.
”Kun asuntoa on jynssätty vieraita varten sormenpäät vereslihalla monta päivää niin kuin meillä, lammas tilattu ja veitset teroitettu hyvissä ajoin, ilmassa on erityistä herkkyyttä.” Herkkyys ei ehkä kuitenkaan ole juhla-aterialle sopivinta laatua, vaan enteilee räjähdystä." 


Voiman ja Into Kustannuksen juuri julkaisema Route Couture on valokuvakirja samannimisestä taideprojektista, jossa taiteilijat valmistavat vaatteita ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista.

Route Couture -taiteilijaryhmään kuuluvat Lari Lätti, Karoliina Paappa, Leena Pukki ja Stina Riikonen. 

Kirjoitin Route Coutureen lyhyen kertomuksen. Tekstejä ovat kirjoittaneet myös kuvataiteilija Terike Haapoja, kriitikko Otso Kantokorpi, kuraattori Jussi Koitela, taiteentutkija Katve-Kaisa Kontturi sekä kirjailijat Rosa Liksom ja Antti Nylén.


Vanhin poikani palaa kauppareissulta hiljaisena. Hän nostaa jauhopussin ja suolan kaappiin, minä hymisen ja hyssytän nuorimmaista unten maille, enkä kiusaa poikaa kysymyksillä, vaikka tyttö sylissäni tuhisee jo niin, ettei heräisi isojen ihmisten puheisiin.

Arvaahan sen. Kieltä on taas pilkattu, sanottu ettei tuo osaa edes puhua, tai tivattu miksi tulit tänne, miksi et jäänyt puolustamaan kotiasi. Pieni kiusaajien porukka ei ole itse sotaa nähnyt, mutta kaupan nurkalla seisoskeluun sillä riittää aikaa ja kovalla äänellä se räkyttää: mikset olet töissä, miksi viet meidän työt?

Peittelen tytön sänkyynsä ja muistan kuinka poika lupasi kuolevalle isälleen huolehtivansa pienimmistä siskoistaan kunnes he ovat aikuisia. Nyt ollaan uudessa kodissa, vaikka vierailla mailla, ja hammasta on saatu purra.

Poika lähtee ruokkimaan hevosta, ja minulta jää taas paljon sanomatta, niin kuin se, että vielä hänkin oppii puhumaan uudella tavalla. Totta kai oppii kun perheen naisväki osaa jo, vaikka karjalaa onkin oman väen kesken hauskempi haastella. Katselen nukkuvaa lasta ja käsitän samalla, ettei tyttö muista aikuisena muuta lapsuusmaisemaa kuin tämän pienen länsisuomalaisen kyläaukean joenvarsipeltoineen.


Kertomus on osa Unicefin  Pieniä tarinoita -kampanjaa, jonka teemana on tänä vuonna Pakolaislapsen koti.


Vuonna 2014 julkaistu Metsästäjä on nyt kuunneltavissa Jussi Lammen lukemana ilmaisena äänikirjana tämän sivun Äänikirjat-osiosta.

Julkaisija: Siltala Kustannus 2014.

Äänikirjan julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki.

Kansi: Jussi Karjalainen.

Lukija: Jussi Lampi.


Toinen romaanini Kuinka ei voi ajatella on  kuunneltavissa maksuttomana äänikirjana tämän sivun Äänikirjat-osiosta.

 

Kirjan on julkaissut vuonna 2011 Siltala Kustannus.

Kansi: Jussi Karjalainen.

Lukija: Raimo Pesonen.

 


Sinivalkoinen joulusatu

Kävi sitten niin, että viimeinen suomalainen paleltui hengiltä jouluaattona 2095. Paleltuja oli nuorehko mies nimeltään Veli Silvo, ja pienimuotoisen tragedian näyttämönä toimi jäinen lakeus jossakin Varsinais-Suomen tienoilla.


Aattoilta oli idyllinen: puhdasta valkoista taivaanrantaan saakka, ääretön avaruus täynnä tähtiä ja pohjoisessa jonkinlainen revontulenpoikanenkin kulkijalle vilkuttamassa. Kaiken yllä lepäsi rauha ja lähes täydellinen hiljaisuus.


Hämeen Sanomat julkaisi 11.5. arvostelun Rakentajasta otsikolla Reklamaatioita puhumattomista unelmista.


Lehden mukaan Rakentaja "on tietoisesti surkuhupaisa aikalaiskuvaus, psykologinen, yhteiskunnallinen romaani äkkirikastumisen ja suojan hakemisen unelmista ja itsepetoksesta."


"Osan juonesta kertoo Liikanen, osan Ulla. On virkistävää saada Ullan sarkastisuutta ja ujoa fantasiaa mukaan", kirjoittaa Sini Kiuas arviossaan, ja jatkaa: "Suomalainen nainen ja mies ajavat ikään kuin eri vaihteilla tavoitellen läheisyyttä, puhe ja puhumattomuus periytyvät. Pariskunnan murrosikäisestä Neosta on kasvamassa arvoitus.

Kun talo on valmis, tulee kuolema -tyyppinen arvomaailma on Liikasen isän sukupolvelle merkinnyt työteliäisyyttä, rehellisyyttä ja velanmaksua. Liikasen maailmassa myydään keskeneräisyyttä velalla. 

Kummallista on lukijana huomata hihittelevänsä, kun juoni etenee Liikasen asiakaspalvelutilannekatastrofista toiseen. Tämä romaani pistää äärimmilleen sen palvelun laatuun liittyvän kysymyksen, pyrkiäkö täydellisyyteen vai alentaako rimaa. Liikanen menee riman alta. 

Myös hetket Ullan kanssa ovat jatkuvaa katastrofia, jonka Liikanen selittää itse parhain päin kuin Thomas Mannin huijarihahmo Felix Krull."


Hämeen Sanomat päättää arvostelun toteamukseen, jonka mukaan "Rakentaja haastaa superantisankari Liikasellaan lukijaa miettimään omia isoja valintoja. Samaan aikaan se on kirjailijansa toistaiseksi hauskin teos."


”Disclaimer heti kärkeen: Rakentajan kirjoittaja Raimo Pesonen on hyvä ystäväni ja tämä kirja on saatu lahjaksi. Yhtään ylisanaa ei ole silti luvassa, ehkä jopa päinvastoin.


Mutta onhan tämä ihan perkeleen hyvä kirja.”


Eilispäivän kirjat-blogi käsittelee Rakentajaa – tekstin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.


”Rakentaja on salavihkaa kaikissa ulottuvuuksissaan haudanvakava romaani. Se on viiltävä ihmissuhdetarina, satiirinen työelämän kuvaus ja terävä yhteiskunnallinen analyysi.”