Kirjoista sanottua

Vesi

”Vesi on paitsi dystopia, myös tajunnanvirtaa hyväkseen käyttävä ja unien logiikalla etenevä teos - - Pesonen on kirjailijana kyseenalaistaja. Selvimmin tämä näkyy hänen henkilöhahmojensa tavasta puhua. Jotakin olennaista todetaan, kuten vaikka ’Linnaruunan tunnistaa siitä, ettei se osaa käyttää vapauttaan.’ Tämän jälkeen lukija sijoittaa lausuman kirjan kontekstissa sekä sanojan että sen vastaanottajan mielen maisemaan. Näin syntyy romaani. Näin syntyy dystopia.”
Turun Sanomat / Erkki Kanerva

”Teksti naksuttaa tylysti suoria, ekonomisia virkkeitä, ja siinä on synkkä tehonsa.” 
Tuijata-blogi


Rakentaja

”[T]ietoisesti surkuhupaisa aikalaiskuvaus, psykologinen, yhteiskunnallinen romaani äkkirikastumisen ja suojan hakemisen unelmista ja itsepetoksesta [- -] Rakentaja haastaa superantisankari Liikasellaan lukijaa miettimään omia isoja valintojaan. Samaan aikaan se on kirjailijansa toistaiseksi hauskin teos.” 
Hämeen Sanomat / Sini Kiuas 

”Ehkä Pesonen omaa ennustajan kykyjä.” 
Yle Puhe 

”Mukava lukukokemus, yllättävän monipuolinen ja -tasoinen kirja.” Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi 

”Jos haluaa tietää, mikä kaikki voidaan taloa rakentaessa hutiloida ja millaiseen uuvuttavaan byrokratiaan voi virheistä valittaessaan juuttua, kannattaa lukea Raimo Pesosen viides romaani Rakentaja.” Maaseudun Tulevaisuus / Anelma Järvenpää-Summanen

Metsästäjä

”Uudessa, neljännessä romaanissaan Raimo Pesonen -- rynnistää globaaleihin ja syvähistoriallisiin aiheisiin.” 
Demari / Juhani Ruotsalo 

”Pesosen arkisten henkilöiden kohtaloiden seuraaminen tempaa mukaansa. Hänen havainnointinsa on tarkkaa ja perehtynyttä ja kirjan kieli ytimekästä. Ankeasta aiheesta huolimatta, tai ehkä sen ansiosta, ei rouheaa huumoriakaan puutu. Raimo Pesonen on omaääninen kirjailija. Tiettyä sukulaisuutta hänen kerronnassaan on sellaisten huippukirjailijoiden kuin Pasi Lampelan, Arto Salmisen ja jopa Juha Seppälän tapoihin kuvata maailmaa.” 
Keski-Pohjanmaa /Leena Nygård 

”Jonnen hyytävä hahmo lataa tarinaan tarvittavaa sähköä. Kirjailija osoittaa taitonsa kasvattamalla jännitettä maltilla.” 
Helsingin Sanomat / Juhani Karila 

”Kiinteistöfirman tupakantumppiurakointia ei life style -lehtien sivuilta löydy. Ihmiskohtalot sulautuvat vertauskuvallisesti elementtitalojen harmauteen.”  
Turun Sanomat / Juhani Brander 

”Metsästäjän fiktion liitoskohdat tosielämän kouluampumistapauksiin ja kauppakeskuspommeihin ovat selvät. Pasi Lampela rakensi samaisesta problematiikasta väkevän näytelmän. Yhteistä Lampelan Meidän pojalle ja Metsästäjälle on vankka moraalinen kivijalka, jonka ansiosta kumpikaan teos ei tarvitse moraalista lässytystä.” Kauppalehden Viikon kirja / Tommi Aitio 

Automies

”Romaani on tiivis, surumielinen, mutta hauska monologi” 
Ylen Aamun kirja / Seppo Puttonen ja Nadja Nowak 

”Jo hänen esikoisensa osoittaa tyylitajua ja uusi kirja vakiinnuttaa hänen paikkansa taideproosassa.” 
Demokraatti / Juhani Ruotsalo

”Raimo Pesonen - - rakentaa mainion päähenkilönsä toimien ja maailmankatsomuksen ympärille romaanin, jota hahmo oikeastaan kannattelee kokonaan. - - Vähitellen Automies paljastuu, jos ei läpeensä epäluotettavaksi niin ainakin kovin arvaamattomaksi kertojaksi, joka annostelee itsestään kitsaasti myös lukijalle. Tämän kehityskaaren kirjailija rakentaa taiten eli niin, että jännite säilyy ja hahmo oikeasti jaksaa kiinnostaa.” 
Helsingin Sanomat / Raisa Mattila 

”Pesonen on värikäs kuvaaja, joka räiskii tekstissään koko maamme vartalokuvan notkeasti, säälimättömästi ruoskien ja analyyttisesti ruotien ihmiselon kauneutta kuin F. E. Sillanpää aikanaan kesäyön rosoisuutta Ihmisiä suviyössä -romaanissaan. -- Pesosen romaani on hauska ja repivä, kiehtova ja kiihottava, ruma ja luotaantyöntävä, puoleensa vetävä ja innostava. Pesosessa on ytyä luoda proosaa, joka jysäyttää.” 
Kaltio / Risto Kormilainen 

”Kolmannessa romaanissaan Raimo Pesonen - - kuvaa suomalaista kauppakeskittymämäistä mielenmaisemaa upeilla lauseilla. Se vie havainnoimaan ja ajattelemaan ympäristöä itse. Kirjailija tekee tässä läpimurtonsa.- - Automies antaa elämän olla arvoituksellista, kiinnittää huomion arjen runollisiin puoliin ja antaa hahmojensa puhua politiikat. Romaani on helppolukuinen, kompakti, hyvin editoitu täysosuma.” 
Hämeen Sanomat / Sini Kiuas 

”Kriitikkoa ilahduttaa suuresti, kun metsää ei ole kaadettu turhaan. Tällä tarkoitan paperille painettua kirjaa ja ennen kaikkea kirjan sisältöä.” 
Turun Sanomat / Juhani Brander 

”Kuvauksessa on karua kaurismäkeläistä runoa. - - Romaani koostuu lyhyistä luvuista ja mietityistä lauseista. Rakenne on tarkka, siitä on karsittu kaikki turha pois. Konstailun makua kirjassa ei ole.” Maaseudun Tulevaisuus / Anelma Järvenpää-Summanen 

”Pesonen on säilyttänyt aiemmista romaaneista tutut kiinnostavat henkilöhahmot, matkan ja liikkeen symboliikan, yhteiskunnalliset kannanotot ja huumorin ja keventänyt kerrontaansa entistä ytimekkäämmäksi ja purevammaksi. Tuloksena on hänen paras romaaninsa.” 
Sue / Ari Väntänen 

”Raimo Pesonen tuo kolmannessa romaanissa myyttisen mieskuskin nykypäivään.” 
Satakunnan Kansa / Markku Soikkeli 

”Hienoa! Kerrankin kirja, jossa päähenkilö on keski-ikäinen mies, joka saa omalla oikeutuksellaan olla sitä mitä on.” 
Uusimaa / Arto Vaahtokari 

”Liikuttavan hauska päähenkilö on saanut oppia, että ne jotka ovat parhaita odottamaan saavat sitä myös eniten tehdä. Maailma on sillä tavalla reilu.” 
Ylen Viikon kirja 

"Kun kirjaa kuorruttavan autoilukohelluksen rapsuttaa pois, käsillä on kertomus hajonneista ihmisistä, jotka korjaavat itseään miten kuten osaavat." 
Voima / Jari Tamminen 

”Automiehen matkassa on mukava kulkea. Hän ei ole varsinaisia menestyjiä, mutta elämänasenne on kohdallaan. Helpottuneena lukija myötäilee Automiehen tunteita, kun Taru toteaa gps:n kaiuttimesta: ”Olet perillä.”” 
Kainuun Sanomat / Seppo Kämäräinen

Kuinka ei voi ajatella

”Pesonen solmii Joonan vaiheista vahvan romaanin. Yhden kertojan näkökulma kantaa hienosti luoden teoksen sisällön kanssa saumattomasti toimivan ajankulun tunnun. Teksti kartoittaa herkkävireisesti kertojan ajatukset ja mielenmaiseman vääjäämättömän muuttumisen iän karttuessa. Eri aikatasot on hajotettu romaanissa sykliksi, jonka minäkerronta nivoo yhteen. Alun herääminen oudoissa olosuhteissa saa vähitellen täydentyvän selityksensä romaanin edetessä. Pesosen kertojanlahjoista viestivät myös populaarikulttuuriviitteiden taitava käyttäminen. Siinä missä vaikkapa Nick Hornby ammentaa musiikista tekstiinsä merkittävästi sisältöä, Pesoselle riittää vihjaus. Kuinka ei voi ajatella tuntuukin alusta loppuun täysiveriseltä sukupolviromaanilta.” 
Turun Sanomat / Matti Komulainen 

”Raimo Pesonen on löytänyt kirjailijana oman äänensä. Kuinka ei voi ajatella on sirpalemaista esikoisteosta Erityisosaajia ehjempi kokonaisuus. Raimo Pesosella on sanottavaa ja persoonallinen tapa sanoa se. Kuinka ei voi ajatella on hieno osoitus siitä kuinka todellakin voi ajatella.” 
Voima / Timo Forss 

”Pesosen teksti on paitsi kulkevaa myös hauskaa - ainakin jos ymmärtää sitä järjissään pitävää huumoria, jota syntyy henkitoreissaan rämisevässä keikkabussissa, tuossa elämäntuskan vertauskuvassa, jonka edessä ja takana on aina kolmesataa kilometriä merkityksetöntä maisemaa.” 
Sue / Ari Väntänen 

”Pesosen tapa kirjoittaa on rikas ja hetkessä kiinni, asioita ei suotta kaunistella ja karuudesta kumpuaa melkoinen elinvoima. Pesosen hahmot eivät ole mitään menestyjiä, mutta päätä hakataan puuhun joka tapauksessa sisukkaasti ja pääsääntöisesti rehellisesti - joskaan ei aina normien mukaan. Lukukokemuksena Kuinka ei voi ajatella on mukaansatempaava ja avaa osuvan kuvan niin rockin ei-niin-valoisasta työläispuolesta kuin suomalaisesta mielestä.” 
Desibeli.net / Ilkka Valpasvuo

Erityisosaajia

”Raimo Pesosen taitava, katkelmista rakentuva ja turhasta karsittu esikoisromaani vangitsee henkilögalleriaansa yhteiskunnan pimeän puolen, josta kertovat rikosuutiset ja synkät tilastot, jos nekään.” Suomen Kuvalehti / Joni Pyysalo 

”Erityisosaajien irrallisimmatkin episodit muodostavat osan kokonaisuudesta, kuten pikku-uutiset sanomalehdissä tai korrelaatiokertoimet sosiaalialan väitöskirjassa.- - Hieno esikoinen.” Parnasso / Putte Wilhelmsson 

”Raakaa tekstiä, mutta erinomaisen hyvin ja sujuvasti kirjoitettua. - - Raimo Pesonen on tullut räväkästi kirjallisille markkinoille. Replikointi ja dialogit, jotka monelle esikoiskirjailijalle muodostuvat valitettavan usein kompastuskiviksi, osuvat nekin hänen tekstissään kohdalleen.” Karjalainen / Pertti Ehrnrooth 

”Erityisosaajia iskee tylyydellään.” 
Helsingin Sanomat / Johanna Koivisto 

”Kirjailija on halunnut tyhjentää pajatson ja antaa äänen syrjäytyneille ihmisille, jotka eivät yleensä pääse ääneen kirjallisuuden puleeratuissa salongeissa.” 
Helsingin Sanomat / Jukka Petäjä 

”Huolimatta romaanin aiheen rankkuudesta verrattuna nykyisen valtavirtaproosamme keskiluokkaiseen sileyteen ei Erityisosaajat miksikään hätkäytysproosaksi ryhdy. Sen sijaan kyllä siitä halutessaan löytää hulvatonta huumoria” 
Turun Sanomat / Kaisa Kurikka 

”Erityisosaajia on viiltävän tosi ajankuva – valitettavasti” Kiiltomato.net / Kari Kemppainen 

”Erityisosaajia on mielenkiintoinen kirja. Sen lisäksi se on outo, erikoinen, synkkä, humoristinen, poukkoileva, realistinen ja paikoitellen aivan käsittämätön.” 
Kansan Uutiset / Anni-Helena Leppälä 

”Lyhyitä, toisiinsa limittyviä tilannekuvia sarjatulella tykittävän romaanin kieli on latautunutta ja havainnoissaan pelkistetyn konkreettista. Eritepitoisten kohtaamisten sekaan Pesonen leikkaa aforistista ironiaa - - Rohkeat rakenneratkaisut ovat esikoisromaaneissa harvinaisia. Kiitettävää Erityisosaajissa on myös se, että luusereita ei ole psykologisoitu. Romaanissa leikataan terävärajainen ja selittelemätön kuva todellisuudesta, jonka vallitseva tila on tasavertainen sekasortoisuus.” 
Aamulehti / Saara Kesävuori 

”Raimo Pesonen aloittaa kirjailijanuransa upeasti. -- Suomalaisen yhteiskunnan hätääkärsivät pääsevät tässä rohkeassa näkökulmaromaanissa ääneen.” 
Ruotuväki / Tuomas Kääriäinen 

””Itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja.” Tämä Erno Paasilinnan lausahdus tuli mieleeni, kun luin Pesosen esikoista ja sen kritiikkejä. Nykyisin esikoiset tuntuvat rakentuvan vain ja ainoastaan ennen kirjoitetulle kirjallisuudelle, sen teorialle ja kieliopille. Pesonen on siksi outo lintu.” 
Yhteiskuntapolitiikka / Seppo Helminen

Dumari - Vanha ja uusi testamentti

”Tuomari Nurmion musiikilliset löytöretket viimeisen kymmenen vuoden ajalta ovat monimuotoisuudessaan erittäin painavaa tekstiä”
Soundi / Asko Alanen

”Dumari – Vanha ja uusi testamentti on yhteen lauseeseen tiivistettynä kaikki mitä olet aina halunnut tietää Tuomari Nurmiosta, muttet ole koskaan uskaltanut kysyä.” 
Imperiumi / Ismo Kara

”Tuomari Nurmion elämäkerran uusi laitos on odotetun laadukas tiiliskivi - - kirjalla ehdoton paikkansa Suomen virallisten rockelämäkertojen joukossa. Lisäksi se saattaa olla jopa enimmäkseen totta.”
Kaaoszine / Juhani Mistola

Nurmio-elämäkerran aiempi versio Dumari - Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan (WSOY 2010, tekijät Jukka Lindfors, Markku Salo ja Raimo Pesonen) sisältyy uuteen laitokseen nimellä Vanha testamentti. Sitä arvioitiin julkaisunsa jälkeen muun muassa näin:

”Asiantunteva ja elävä teksti plus upea graafinen ulkoasu tekevät Dumarista alansa klassikon.” 
Apu / Jukka Väänänen 

”Dumari-kirjaa saattaisi suositella ihan kulttuurihistoriallisenakin teoksena.” 
Desibeli.net / Ilkka Valpasvuo 

”Dumari on todennäköisesti paras elämäkerta, mitä suomalaisesta rokkarista on kuunaan kirjoitettu.” 
Markkinointi & Mainonta / Mikko Metsämäki 

”Dumari on kiinnostava yhdistelmä elämäkertaa, musiikkitieteellistä tutkielmaa ja vanhan ajan rockjournalismia, jossa levyn arvioinnille saatettiin uhrata sivukaupalla tilaa. Dumari on myös miellyttävää luettavaa. Tekijöiden salahumoristinen kirjoitustyyli pitää otteessaan --.” 
Sue / Ari Väntänen 

”Dumari on esimerkillinen muusikkoelämäkerta, johon tulevia teoksia verrataan – juuri sellainen, jonka persoonallinen oman tien kulkija ansaitsee.” 
Turun Sanomat / Matti Komulainen 

”Dumari on kaiken kaikkiaan erinomainen elämäkerta. Tehty huolella ja juuri sellaisella otteella, josta sopii ottaa mallia.” 
Lapin Kansa / Tapio Nevala 

”Dumari-teos on töitä paiskivan keikkamuusikon tarina eikä mikään henkilöjuorujen aarrearkku. Se on myös suomirockin kulttuurihistoriaa, jossa soitolla ja laululla on juuret tämän katajaisen kansa kotiseuduilla. Sen verran elävää on teksti ja sitä koristava henkilögalleria, että voi hyvin kuvitella kuinka tämä joskus pilataan elokuvaversiolla. Ei kannattaisi. Se on kaikki tässä, tekstinä kansien välissä.” 
Kaleva / Kari Salminen

”Dumari on suomalaisen rockin harrastajille ja Tuomari Nurmion musiikin ystäville oikea Raamattu, olkoonkin ehkä musta väriltään.” 
Karjalainen / Suonna Kononen 

”Tuomari Nurmion elämästä koostettu opus on paksu kuin lakikirja. Se ei kuitenkaan ole puisevaa luettavaa, vaan edustaa suomenkielisen rock-kirjallisuuden kirkkainta kärkeä.” Aviisi 

”Tarina tämän kirjan takana on melkein yhtä kova kuin itse opus -- Ennen Dumaria luulin, että Hurriganesin legendaarisimpana kitaristina parhaiten tunnettava Albert Järvisen elämäkerta on varmasti paras suomalainen rock-kirja kautta aikojen. Enää en ole niin varma.” 
Suosikki / Nalle Österman 

”Olisi pyhäinhäväistys tehdä Tuomari Nurmion kaltaisesta tinkimättömästä taiteilijasta jotakin muuta kuin näin tinkimätön teos - - Soljuvassa tarinoinnissa ei Dumaria itseäänkään säästellä -- Näin pitää artistin elämäkerta tehdä.” 
Ylioppilaslehti / Börje Salonen 

”Koskaan aiemmin suomalaisessa rockkirjallisuudessa ei ole analysoitu musiikin sisältöä yhtä perinpohjaisesti.” 
Helsingin Sanomat / Jarkko Jokelainen




Viholliskuvien paluu

”Viholliskuvien paluu on nimenomaan taskukirja: lyhyt, selkeä ja luettava. Kaikkiin turvallisuuspolitiikan kysymyksiin siitä ei vastauksia löydy, mutta se laukaisee lukijassaan kriittisen ajattelun siemenen.” Antimilitaristi / Jussi Hermaja 

Nato hampaankolossa

”Teoksen taustalla on selvästi syvällinen ymmärrys yhteiskunnasta ja siinä käytävästä keskustelusta - - Eräs keskeisimmistä Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyvistä seikoista on se, millaisen suhteen Suomi haluaa Venäjän kanssa. Ja nimenomaan tämä on se asia, jota jokaisen Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan argumentoivan olisi hyvä ensin testata ja pohtia. Pesosen kirja sopii tähän tarkoitukseen.” 

”Kirja tarjoaa kriittisen kokoavan näkökulman siihen, miten sotilasliitosta ja siihen liittymisestä tai liittymättömyydestä maassamme puhutaan.” 

”Nato hampaankolossa” (Like) on dokumentti siitä, miten kirjoittajan maailmantuska paljastaa Naton täydellisen turhuuden.” 
Jukka Tarkka